by Samuel G. Berg (1803 - 1852), as Kallio
Oma maa
Language: Finnish (Suomi)
Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan hyljätty, onnensa kanss', urhoin haudoilta pois. Ei sopis' miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä mutta mun syömmeni taas tahtovi huoata ees. Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin nousevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet. Ei mun mielestän', ei, mee Pohjolan tunturit joilla kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi. Siell' oli toimessa mies, ja Väinöstä lausuvat urhot poijat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revon tult' oli taivahat täynnä kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi. Oi te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa myötään päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on, ja siellä ne muinoiset muistoin -- sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös. Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks' kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa.
Authorship:
- by Samuel G. Berg (1803 - 1852), as Kallio, appears in Otava II, first published 1832 [author's text not yet checked against a primary source]
Musical settings (art songs, Lieder, mélodies, (etc.), choral pieces, and other vocal works set to this text), listed by composer (not necessarily exhaustive):
- by Leevi Antti Madetoja (1887 - 1947), "Oma maa", op. 50 (Sekakuorolauluja = Songs for Mixed Choir) no. 4 (1921) [ mixed chorus ] [sung text checked 1 time]
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]
This text was added to the website: 2016-09-16
Line count: 20
Word count: 148