by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962)
Vanha faun
Language: Finnish (Suomi)
Pan vaiennut on metsän pimennoissa ja tähdet suuret syttyy vihrein valoin ja Selene kuin kuumesairain paloin yön äärettömän keinun aallokoissa. Faun vanha yksin saloin sokkeloissa käy vanhuuttansa väsynehin jaloin ja kiroo lemmetöntä yötä saloin ja kaihoo aikaa, jok' on iäks poissa. Hän kulkee öisen lähteen reunamalle, hän katsoo kammoksuin sen aaltoin alle, kuin kuultaa sieltä tähdet kirkkahasti. Veen pintaan vihertävät varjot heittyy. Hän seisoo hetken, lähtee, yöhön peittyy ja nyyhkyttääpi hiljaa aamuun asti.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Vanha faun", appears in Runoja, first published 1906 [author's text checked 1 time against a primary source]
Musical settings (art songs, Lieder, mélodies, (etc.), choral pieces, and other vocal works set to this text), listed by composer (not necessarily exhaustive):
- by Erkki Gustaf Melartin (1875 - 1937), "Vanha faun", op. 47 no. 6 (1919) [ voice and piano ], from Lauluja V. A. Koskenniemen sanoihin III, no. 6 [sung text not yet checked]
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]
This text was added to the website: 2018-10-26
Line count: 14
Word count: 73