Vaikene, vaivattu sieluni ja valmistu vastaanottamaan Herraa,
Vapahtajaasi, ole kuuntelevainen ja kuulas, ja hiljaa aivan!
Kun viheriä vilja vainiolla nukkuu,
Hän tulee unikukkasten kupuja pitkin,
Tähkät eivät taivu Hänen askeltensa alla,
Heinä ei huoju, nuoku ei nukkuva valmu.
Hän on vaivattujen Vapahtaja, unettomille Hän tuo unen.
Maan uumenissa Hän aukaisee uudet vesisuonet,
Hän täytää sielusi lähteet uhoavalla vedellä.
Kaste on langennut yli katajaisen laitumen,
Sorsa on kaislikossa vaiti ja lampaatkin lepäävät.
Yli katajaisen kankaan hiipii yö.
Luoja! anna luoduillesi armo ja rauha!