Miks' riudut sa ihmisrinta
Elon huolista?
Soita kieltä suloi sinta
Luojan luo mista!
Laula, laula surevainen!
Se on riemus ensimmäinen:
Piennä suu jo, itkeväisen
Kehdossasi kiekkuen,
Äidin laulu' lumoovainen
Siirsi helmaan unosen
Helky laulu, sävel soi!
Rauhoittaa se rinnan voi;
laula, laula vaan!
Mutt' muista, ettei aina
Rinnan sävel soi,
Eikä kieli laula vaisna
Ikäs olla voi,
Laula, laula nuorukainen,
Neito hellä hempukkanen!
Runsun hohdon poskiltasi
Huolten halla haalentaa,
Sävelehet rinnassasi
Vanhuus vihdon rusentaa.
Nyt on rintas lempain,
Nyt on laulus ihaniin;
Laula, laula vaan!
Päivän paiste korven jylhän
Lämpi mäksi saa,
Lauha tunli jäänkin kylmän
Voipi sulattaa.
Niinpa valjun vanhuksenki
Virkistääpi laulunlempi:
Elost' entisestä armaat
Muistot taasen undistun.
Sydän, synkkä, hapset harmaat
Kaunihisti kirkas tun.
Laulu liekknis' kehtomme,
Laulu vihkii hautamme:
Laula, laula vaan!