Vasta, luulen paimenpojat karjan kotiin toivat. Yli vetten kirkonkellot sunnuntaita soivat. Aaltoo laiho tähkäpäinen, henkii tuuli lauha, suvisen tienoon yllä lepää sunnuntainen rauha. Päivä hiljaa metsän taakse laskee ruskoon kullan, maasta hengitys se nousee nuoren mustan mullan. Näin minä kerran kuolla tahdon, hiljaa niinkuin tuuli, katsoen kauas taivaan ruskoon onnen hymyssä huuli, sammuvan päivän siunatessa kultaviljamaita, kellojen kaukaa soittaessa suurta sunnuntaita.
Neljä laulua , opus 24
by Toivo Kuula (1883 - 1918)
1. Lauantai‑ilta
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Lauri Pohjanpää, né Lauri Nordqvist (1889 - 1962)
Go to the general single-text view
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
2. Jääkukkia
Language: Finnish (Suomi)
Jääkukkaset ikkunalla, te vuoteni viimeiset kukat, kukat, joihin ei koskennut halla, te olette jäänehet. Te tulitte tummin illoin yö valvojan ikkunaan, ken teitä lempinyt on milloin, ei kylmene konsanaan. On kevättä, kesää monta ohi kulkenut kukkasin, jääkukkaa tuoksutonta enin lemmin kuitenkin. Ilo, nuoruus sen loistossa nukkuu, kuin koskaan ei herätä vois ne päivään mi hämyhyn hukkuu ja kesään, mi katoo pois.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Jääkukkia", appears in Valkeat kaupungit, first published 1908
Go to the general single-text view
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
3. Vanha syyslaulu
Language: Finnish (Suomi)
Ei kruunut syksyyn säilyneet ole kukkaimme halvimpainkaan. Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet ne eivät kukkineet lainkaan. Mun leikkisiskoni, tähtiöin jo taivas yllämme palaa, mut vielä ma kesään ikävöin ja sun sydämes suveen halaa. Osan nuoruudestamme hautahan joka syksyhän sentään viemme. Kesän loistoa päivän paahtavan niin vähän me saaneet liemme. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesää kiittää? Niin paljon on sortunut suruihin, niin niukasti riemua riittää. Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesään luottaa -- ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suveen vuottaa?
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Vanha syyslaulu", appears in Valkeat kaupungit, first published 1908
Go to the general single-text view
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
4. Heidezauber
Language: German (Deutsch)
Still ruhet die Heide in weihvoller Nacht, sie träumet ganz stille in mondlichter Pracht. Es zieht durch die Bäume ganz leise der Wind, es atmet die Heide wie ein schlummerndes Kind. Durch Wiesen und Felder, durch Büsche und Wald das Himmelslicht spiegelt in Geistergestalt. Still schweiget da alles in heiliger Stund, ein Bächlein nur flüstert im tiefdunklen Grund. Da kommen zwei Menschen, ein Weib und ein Mann durch Wald und durch Büsche zum Bächlein an. Da bleiben sie stehen im Zauber der Nacht: "Was habt Ihr gesuchet, was habt Ihr gemacht?" Sie wissen's nicht selber, sie fühlen es nur: sie sind nur die Kinder der großen Natur.