Kuin meren raskaat mainingit mun aatokseni lyö, mua kaamoittaapi elämä ja kuolon pitkä yö -- tule armaani ja kätes anna mulle! Tule, yksin pitkä kulkea on taival elontien, tule, unten kultalinnaan sinut kerallani vien ja puolet annan surustani sulle. Ma isiltäni perinnöksi unten lahjan sain, ma kaksin verroin painon tunnen elon suuren lain ja onnen, jok' ei toisten osaks tulle. Tule armaani mun luokseni, niin täys on sydämein, tule, uskalla en jäädä enää yöhön yksiksein, tule armaani ja kätes anna mulle!
Lauluja , opus 29a
by Toivo Kuula (1883 - 1918)
1. Tule armaani
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Tule armaani ja kätes anna mulle!", appears in Runoja, first published 1906
See other settings of this text.
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
2. Pesäänsä suojeleva lintu
Language: Finnish (Suomi)
Tästä käy sun kotiis tie, älä vie, älä vie! Laulan kerran kesässäni nyt on pojat pesässäni älä vie, älä vie! Iloisemmin laulu sois, mene pois, mene pois! Pienet huutaa jyvaä mull' on, Koti myöskin hyvä sull' on mene pois, mene pois! Puute puussa, ruoka maass' tule taas, tule taas! Kun on kirsi kireimmillään, Kun on virsi vireimmil lään tule taas, tule taas!
Text Authorship:
- by Karl Gustaf Larson (1873 - 1948), as Larin-Kyösti
Go to the general single-text view
3. Paimenet
Language: Finnish (Suomi)
Kaksi paimenta karjoja metsään vie, kaksi paimenta torvea soittaa, niin vilvas on metsolan vihreä tie, uni pienen paimenen voittaa. Sinipiikojen karkelo keinutti pois sen paimenen korpien syliin, ja on kuni toisen soitto nyt sois yhä kaipuuta suuriin kyliin. Yksi illalla soittavi torvea vain, yksi karjoja kotiin huhuu. Sen toisen korvahan korpi ain niin outoja unia puhuu. Sen huilussa metsien houkutus soi, sinipiiat on silmien eessä. Hoi, paimenta hoi, hoi, hoi, eksynyt paimen, kylä etsivi silmät veessä.