Kaksi laulua , opus 31a

Ilman impi sinisiipi, johda purtta pientä,
johda yli mustan veen kohti kotinientä.
Rauhoittaos hymylläsi musta meren syli,
jotta pääsee pursi pieni suurten vetten yli.

Koske valkosormellasi purren mastopariin,
ettei särkyis pursi hento meren salakariin.
Ilman impi, sinisiipi, johda purtta pientä
kohti kotinientä.

Hoi, Muurikki, Täplikki, 
Tessa ja Mansikki, 
lehmäni kaikki jo tulkaa!
Karjakko-Anni se huutavi karjaa, 
kujassa kellot ne kalkkaa ja soi, 
puhtahat kiulut jo tyttönen toi
ja poskensa innosta hehkuu.
Kas, Taavetti-veitikka hiipivin askelin
nurkalta Annia väijyy, 
pihlajan marjoja heittävi kiuluun.
"Hyi sinä Taavetti-hylkiö, pois!", 
Anni se huus'
kuni suuttunut ois, .
"niin ootaskin kostanpa vielä:
kun talkoot on tanhulla, 
näät sinä silloin, 
ma tanssi en kanssasi laisinkaan;
Luikalan Ansukin pulski on, 
näät sä ja silloin, 
sappesi kiehuu kai, 
poikia muitakin on hui, hai, 
mene pellolle, Eero, 
jo kyntää!"
"No mitäs sinä turhia, 
Annini, marjani, 
heitä jo hiitehen riita!
Kaikista sievin oot sinä sentään, 
anna kun hyttyset häädän noin, 
tultakin viereesi laitella voin!"
- Sitä Taavia, nappasi suuta!