Mä metsän polkuja kuljen kesäillalla aatteissain, ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelelen vain. Tuolla metsässä vaaran alla, oli kummia äskettäin niin vienoa, ihmeellistä all'lehvien vehreäin! Minä miekkonen vain sen tiedän, minä vaan, sekä muuan muu ja lehdon lempivä kerttu ja tuoksuva tuomipuu.
Nuorten lauluja I = Songs for the youth I
by Erkki Gustaf Melartin (1875 - 1937)
1. Minä metsän polkuja kuljen
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Eino Leino (1878 - 1926), "Mä metsän polkua kuljen", appears in Maaliskuun lauluja, in Kesä, first published 1896
See other settings of this text.
Researcher for this page: Sanna Mansikkaniemi2. Indiaani [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Minä olen kuin metsien indiaani, sinä valkoinen, jonk’ olin ma ryöstänyt majahani, joka jätti sen. Minä juoksen ja uin ja tahdon kiini taas valkoisein. Tuost’ astunut pieni on mokkasiini yli sammalein. Hän täst’ on tullut ja tuosta mennyt, sen tiedän vain. Mut mist’ on tullut ja minne mennyt mun armahain?
Text Authorship:
- by Eino Leino (1878 - 1926), "Indiaani"
Go to the general single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]3. Mirjamin laulu I
Language: Finnish (Suomi)
Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan. Minnekkä liityn minä, Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka? Päivä painui jo vuorten taa, kuun on helmissä metsä, maa, helyjä välkkyvi heinät, oljet, missä on Mirjamin soljet? Missä viivyt sä armaani? Missä valkea orhisi? Joudu jo luokseni, angervoisen’, vaiko jo löysit toisen?
Text Authorship:
- by Eino Leino (1878 - 1926)
Go to the general single-text view
Researcher for this page: Malcolm Wren [Guest Editor]4. Mirjamin laulu II
Language: Finnish (Suomi)
En itke huomenen huoliain, vaan itken entistä onneain, ma muistan raitojen rakkautta, ja sinikukkien siskoutta, – ja moni kyynel silmästäni kierii. Ma muistan muinoista aikoain, kun orjan lapsi ma olin vain, kun paioin karkehin, avokauloin, ma ison tarhassa tanssin, lauloin, – ja moni kyynel silmästäni kierii. Mun tunsi siellä jok’ kukkanen, ma tunsin riemut ja surut sen, mä yössä ymmärsin tähtein kielen ja päivin pääskyn ja leivon mielen, – ja moni kyynel silmästäni kierii. Nyt enää ymmärrä niitä en, ma linnan korkea lapsonen, nyt siniverka on siskojani ja kullat, helmet mun heimoani, – ja moni kyynel silmästäni kierii.
Text Authorship:
- by Eino Leino (1878 - 1926)
Go to the general single-text view
Researcher for this page: Malcolm Wren [Guest Editor]Total word count: 241