Sano, mistä sa saitkaan loistosi noin hiekalla tomuisen turun? Minä luulen, että sun juuresi on ruokkima salaisen surun. Kun verkkaan päivä sammuu pois ja kun yö sen pauhinan poistaa, mun on kuin sun äänesi kuulla vois, ja sun silmäs niin suurena loistaa. Minun on kuin sun kummassa katseessas ois öisten unien syvyys, kuin lääkitä ei vois suruas, ei maan, ei taivaan hyvyys. Minun on kuin kukkaissydämes elontuskan tuntea voisi, minun on kuin sun yöllinen kuiskehes vain hillitty nyyhkytys oisi. Minä luulen, sa surulta loistees sait, vaikk' kasvoitkin hiekkaan turun, minä tunnen ne elämän ankarat lait: kukat parhaat on kukkia surun.
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Chrysanthemum", appears in Runoja, first published 1906 [author's text checked 1 time against a primary source]
Musical settings (art songs, Lieder, mélodies, (etc.), choral pieces, and other vocal works set to this text), listed by composer (not necessarily exhaustive):
- by Erkki Gustaf Melartin (1875 - 1937), "Chrysanthemum", op. 45 no. 4 (1913) [ voice and piano ], from Lauluja V. A. Koskenniemen sanoihin I, no. 4 [sung text not yet checked]
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]
This text was added to the website: 2018-10-26
Line count: 20
Word count: 100