Meill' on hanki ja jää, meill' on halla ja yö,
meill' on ankarat käskyt kohtalon.
Kenen kerran nuijamme maahan lyö,
se maassa on.
On meidät vihurit valinneet,
yöt meille salansa uskoneet,
on antanut hukka hampahansa
ja ilves varmimman katseistansa.
Meill' on halla ja yö, meill' on hanki ja jää
pelätkää, pelätkää!

Meill' on leimuva lemmen ja vihan lies,
kuka meidän tiellämme kestää vois!
Kun on kerran lähtenyt Pohjan mies --
seis, voitto pois!
Me tulemme voimalla kotoisen tarmon,
me hylkäämme kaiken vieraan armon.
Ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan,
hän tietää tuomion tunnossaan:
hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa --
vaviskaa, vaviskaa!