Käy, ystävä, nuoreen joukkoomme
ja yhdy lauluumme innon, 
ei sorrosta äänemme sortua saa, 
mepä laulamme vapain rinnoin.

Ei sävelen siipiä sidotuks' saa, 
kuin leivo se ilmoille lentää, 
yläpuolelle pienen ja matalan
läpi elämän esteiden entää.

Soi, laulumme, ylitse Suomenmaan
ja kaikuos kirkkahasti, 
vie terveiset tummihin tupihin, 
kiiri korpien pohjaan asti!

Käy, tulkiksi riemun tunteitten, 
kun on kevätkirkkaana mieli
ja sydäntuskia tuhanten
soi soittomme herkkä kieli.

Ja sukupolvet ne vaihtuvat
kautta aikojen laulumme elää, 
kun nurmen alla me nukumme, 
se lastemme kielillä helää.

Jää kesä ja talvi vuoroon taa
ja kukkii ja kuihtuu tuomi, 
vaan ei oma laulumme kuolla saa
niin kauan kun Suomi on Suomi.