Oli mulla kulta kaunoinen
  Ja ilonen kuin aamu;
  Eikä muistostani koskaan men
  Se tyyni taivaanhaamu.
Viel kuolon maassakin mun korvissani kaikuu
    Äänensä lempeä.

  Kuni kannel länsituules soi,
  Niin ääni kauniin immen,
  Unet ihmeelliset mulle toi
  Se heljä ääni lemmen,
Sen kuulen vielä muiston mennehestä mailmast,
    Riutuen kuulen sen.

  Hetken Paimelasta muistan ain,
  Kun pilvi synkee pauhas,
  Pian päivä toki voiton sai
  Ja heljän helmans aukas
Ja Pohjannummen niitult himmeältä kuului
    Impeni huuhellus.

  Muistelenpa hetkee ankaraa--
  Oi muisto pyhä aina!--
  Tuol Kauniaisten ahoilla
  Ma seisoin sunnuntaina,
Ja kaukahaalla huokailivat torninkellot--
    Kultani kuollut oil.

  Impi kuoli, lausui kuoltessaan:
  Pois taivaan maahan lähden.
  Murheemm' riensi kyynelvirtahaan
  Tuon taivaan-immen tähden,
Mut taivaan murhe kyyneleistä leimahteli,
    Polttaen autuaast.