Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan,
mut murhe oli rinnassa kuninkahan.
Ja suuri on kuninkaiden murhe.

– ”Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!” –
Näin kuningas se kesk’ yöllä orjillensa huus.
Se yö oli kaunis ja kalpee.

Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan,
mut murhe istui vierellä kuninkahan.
Ja suuri on kuninkaiden murhe.

Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa,
mut Irma-impi rauhassa makas majassaan.
Se yö oli kaunis ja kalpee.

– ”Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!” –
Niin suuri on kuninkaiden murhe.

– ”Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton.
Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.” –
Se yö oli kaunis ja kalpee.

– ”Oi, äitini, katso kuinka välkkyvi tie!
Oi äiti, äiti heräjä, se sotajoukko lie.” –
Niin suuri on kuninkaiden murhe.

– ”Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun.
Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.” –
Se yö oli kaunis ja kalpee.

– ”Oi äiti, äiti, joudu jo ikkunahan!
Se valkea valjakko on kuninkahan.” –
Ja suuri on kuninkaiden murhe.

– ”Oi, peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun
Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.” –
Se yö oli kaunis ja kalpee.

Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan,
niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!

Mut kaviot kun kopsaa ja maa kun jyrisee,
niin kansa Irma-immestä vielä laulelee.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!