Maa ponteva Pohjolan äärillä on: se on entistaistojen tanner: niin rohkea, reima ja horjumaton: se on muistojen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa: se on kymmenen, kymmenen virran maa. Revontulta sen talvinen taivas luo, kun pakkanen parhaana räiskää, ja tunturilaaksojen vuolas vuo se kallioseinihin läiskää. Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa tämä kymmenen, kymmenen virran maa. Olet voiman ja vilppauden kotimaa -- tätä kannat kaksoisleimaa! Se mieleni toivoja toinnuttaa, se antavi intoa reimaa. Oi, loistaos loitos aikojen taa, tulevaisten toivojen kallis maa!
Isänmaallisia lauluja , opus 20a
by Leevi Antti Madetoja (1887 - 1947)
1. Kymmenen virran maa [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), "Kymmenen virran maa"
Go to the general single-text view
2. Viipurin laulu
Language: Finnish (Suomi)
— This text is not currently
in the database but will be added
as soon as we obtain it. —
Text Authorship:
- by Hilja Onerva Madetoja (1882 - 1972), as L. Onerva, appears in Murattiköynnös, first published 1918
Go to the general single-text view
3. Suomen leijona [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Olet karaistu kentillä taistojen, olet elänyt vainojen aikaa, läpi veristen vuosisatojen sinun säiläs säihkyy ja kaikaa. On Reinin rannoilta Tonavaan nimes kerran pelkoa tuonut, ja tanner Puolan ja Bööminmaan on hurmehestasi juonut, ja syvälle Balkanin metsihin sinun kunnias jäljet johtaa ja päivät Narvan ja Lützenin ne kruunusi kivinä hohtaa. Sua, Suomen Leijona, tervehdin! Taas voimasi valveutuvat, ja sadoin ja sadointuhansin rivit takanas taajentuvat. On vapaudenpäivästäs sana hiihdetty salosta saloon: koko kansa sun seuraa jälkiäs, joka sydän on syttynyt paloon. On sinuun kansa katsonut surun, tuskan päivänänsä: veri usein on taljasi tahrannut, ei häpeä ikänänsä. Nyt takanas kulkevan miljoonain nään loistos ja kunnias tiellä, sydän yks, veri yks on heillä vain, vala yksi veressä heillä. Sinä Suomen Leijona, mahtias ei enää maahan syöstä. Sinä katso: kunniavahtinas ovat urhot kumpujen yöstä. Sun lähelläsi ma Lallin nään, jok' ei kärsinyt vierasta miestä, ja Pentti Poutun harmaan pään, joka uhmas herrojen iestä. Ja Ilkka hymyten kaulastaan pois hirttonuoran heittää. Stålhandske rintansa haarniskaan hän haavainsa kunnian peittää, ja nuoren Schwerinin kulkevan nään vierellä vanhan Drufvan ja väärää jalkaa astuvan, kuten aina, ma nään Sven Dufvan. Sinä Suomen Leijona, valtainen on saattoväkesi luku: sua seuraa raatajat korpien ja Paavo ja Paavon suku, joka vakoonsa hukkaan kylvänyt jyvän köyhän on monen kerran ja aapisen puuhun veistänyt ja vuottanut ihmettä Herran. Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Oi, Suomen Leijona, nähnyt oon sinun kunnianpäiväsi koiton. Sinä johdat ihanaan taisteloon, sinä annat vaaran ja voiton!
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Leijonalippu", appears in Elegioja, first published 1917
Go to the general single-text view
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.