Syvä iskumme on, viha voittamaton, meill? armoa ei, kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata. Sotahuutomme hurmaten maalle soi, mi katkovi kahleitansa: Ei ennen uhkamme uupua voi kuin vapaa on Suomen kansa. Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks' aatos ylpeä, pyhä: Me nousemme kostona kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa. Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks' suuri on Suomen valta. Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjan taivahan alta. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa Yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa.
Kaksi laulua mieskuorolle ja orkesterille , opus 91
by Jean Sibelius (1865 - 1957)
1. Jääkärimarssi
Language: Finnish (Suomi)
2. Partiolaisten marssi
Language: Finnish (Suomi)
Kun usko puhdas, säihkyvä on, Niin vuoret siirtää voi. Tää sielun varmuus horjumaton Ain sankareita loi. Jos uskos hyvään, oikeaan Vain syttyy uudestaan, Käy joukkohon, ja horjuttaa Ei milloinkaan sua esteet saa. Ja täysi raikas rakkaus luo Kuin ihmeet itsestään, Se elon kukkaseppelen tuo Myös kruunuks' ihmispään. Jos työt ja toimet vaikeat On sulle rakkahat, Käy joukkohon, ja taivas suo, Ett' toimintaan se tulta tuo. Vain toivo, voima taivahinen Voi maalin kirkastaa, Kun kulkee eespäin suojassa sen, Ain suurta aikaan saa. Jos toivo mieles jännittää, Ja aikees puhtaiks' jää, Käy joukkohon ja kulje ties Kuin voimakas ja terve mies.