Me nuoriso Suomen, me riennämme nyt mert' uhmomahan elämämme, jo päivönen armas on selkeynyt: Hei soutamahan venettämme! Käy, veikkoni, kiinni jo airohon, käy ja siskoni kulta, sa auta - Ei valkamorantaa siintävän näy, sitä kotvahan emme me sauta. Nyt littohon vaan: ei syntymämaan saa onnea unhota koskaan, jos mimmoinen lie elon kirjava tie, jos onnehen taikka turmahan vie! Nyt ois opas oikea tarpehesen, opas taitava taikeilla teillä - Ken määrähän viepä on matkuehen? Miks' lapset kiistäisi keskenään, Ken parhain lempivi äitiään? Kuink' onkin retkemme riemuinen, jos rauha on rakkaanamme! Me vieremme maahan vieraasen, joka väikkyvi vastassamme: Sen ratto on rannalla vieraan maan, kell' ystävä onpi matkassaan.
Lauluja sekaköörille vuoden 1897 promotioonikantaatista
Song Cycle by Jean Sibelius (1865 - 1957)
1. Me nuoriso Suomen  [sung text checked 1 time]
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]2. Tuuli tuudittele  [sung text checked 1 time]
Veno kupliksi vesille, lumpehiksi lainehille! Tuuli, purtta tuudittele, ahava, aja alusta sille maalle mairehelle, niemelle nimettömälle, josta saalis saatanehe, onni otettanehe. Meri on suuri soudettava, taival pitkä taittetava! Tuimat on elämän tuulet, ankarat elämän aallot. Ellös vainen, polvi nuori, kalevaisen kansan ponsi, ajan aalloille ajako, merelle elämän menkö ilman tiedon tietämättä, ilman taidon taitamatta. Tieto on miekkoja terävin, totuus on kaiken tiedon juuri.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]3. Oi toivo, toivo, sa lietomieli  [sung text checked 1 time]
Oi toivo, toivo, sa lietomieli, oi ällös, luotani lennä pois! Jos ootkin liehuva, liukaskieli, en sittenkään sinun mennä sois. Oi perho, perho, sa kultasiipi, sa luoksein' ainiaks' jää, o jää! Kun konsa mieleeni murhe hiipi, sen kuvitantasi poisti tää.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]4. Montapa elon merellä  [sung text checked 1 time]
Montapa elon merellä sattuvi poloa suurta, vaan sa nuoriso vakainen silloin luota Luojahasi: Luojall' on onnen ohjat; Jumalass' on juoksun määrä, Luojass' on lopun asetus.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]5. Sammuva sainio maan  [sung text checked 1 time]
Jalo toimi ja korkea tieto on vaan avun auer ja sammuva sainio maan: kuva vaan utuinen valon taivahisen! Yli maan viriääpi sulo tähtien vyö; Sepä verhovi maan, miss' ei yllätä yö; Se on autuaan asuinmaa Jumalan.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]6a. Soi kiitokseksi Luojan  [sung text checked 1 time]
Soi kiitokseksi Luojan, sa laulu hentoinen, tään kaikkeuden tuojan ja suojan ainaisen! Hän taitavasti toimii, ja vaalii luontoaan, ja hellämielin hoimii maailmaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilman säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljaa vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, jos joutuu johdantaan, tuon lemmen äärtä, pohjaa - ken pystyy tuota tutkimaan!
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]6b. Tuule, tuuli, leppeämmin  [sung text checked 1 time]
Tuule, tuuli, leppeämmin, missä köyhä raataa, viluissaan tai palavissaan kotapuita kaataa. Tuulen leyhkät, virsin vienoin köyhää tuuditelkaa: köyhä työst' on uupunut, ei siedä univelkaa. Laulakaa, te pienet linnut, köyhän pihapuissa: Ilo köyhään ilmeneisi, tuntuis rintaluissa. Hellytelkää köyhän mieli - sitä köyhä soisi: köyhä on luotu laulajaksi, köyhä laulun loisi. Soita, salo, kanneltasi, viihdä köyhä mieltä, harvoin köyhä lemmen saa, vaan usein luista kieltä. Lemmitelkää, kukat pienet, köyhän lasta kaitaa, köyhän laps' kun marjotiellä astuu ahon laitaa. Läikkyelkää, lahden laineet, köyhän kotaan asti: köyhän sydän läikehtisi siitä sulommasti. Hohda vielä hopeammalle, virran välkkypinta: Hopealle siitä hohtuis köyhä-raukan rinta.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]7. Oi lempi, sun valtas ääretön on  [sung text checked 1 time]
Oi lempi, sun valtas ääretön on, Sa Luojan leppoisa lapsi! Kun mieli on seijas ja saastumaton ja viel' ei harmennut hapsi, Sä syttös syämehen meidänkin ja auvoa rintahan anna ja meidät onnelan saarosihin sinä siivin sikkisin kanna! Tuolla väikkyy koivujen alla rannalla aaltojen suutelemala, syntysuojani tuo kultainen. Siellä aukes' silmäni ensin, sieltä poies maailmaan lensin, salliessa siipien. Oi, mi lempi on leppoisempi, kuin emon armahan altis lempi, lämminnä kestävi lempi moinen - liehuvi, räiskyvi lempi toinen, usein seurappi pettymys.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]8. Kuin virta vuolas  [sung text checked 1 time]
Kuin virta vuolas, niin vapauden vuo käy halki haittain eikäpä esty vaan, jos kuinka valta, viekkauskin, rientoa koittaa riistää siltä. Nuo vetten orhit, vankamot vaahtosuut, kun niitä kosken telkimet kahlitsee, ne hirnakoiden, hyrskyellen korskina kuohuvat poikki paatten. Ja voitokkaina vyöryvät eellehen tuonne poispäin työntyvät tyynelään, miss' armahaiset rauharannat päilyvät kirkkaan virran kalvoon. Niin hetkeks hiltyy myös vapauden vuo, jos siltä pakko pystyhyn taittaa tien, mutt' kohta voimin kahtamoiduin korskana katkovi sorron salvat. Sen lyy on tyynehen lahdelmaan, miss' oisi turva taattuna soutajain; miss' ihmiskunnan rauha väikkyy kaukana kuin kesäpilven rusko.
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]9. Oi, kallis Suomi, äiti verraton  [sung text checked 1 time]
Oi, kallis Suomi, äiti verraton sun onnes onni meidän olkohon! Tää vala, veikot, siskot vannokaamme: Sa parhaan lempemme saat, syntymaamme! Jos lapses ken sua inha-iskuin lyö, sen kuiluhunsa nielköön hornan yö; vaan Sinä Suomi, Pohjan tähti kirkas, käy eespäin, loista: valkeus on virkas! Loista, loista Suomenmaa!
Authorship:
- by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856 - 1929), first published 1897
Go to the single-text view
Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]