Kullervo

Kuoro (Chorus)
 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Hivus keltainen korea,
 Kengän kauto kaunokainen
 Läksi viemähän vetoja,
 Maajyviä maksamahan.

 Vietyä vetoperänsä,
 Maajyväset maksettua
 Rekehensä reutoaikse
 Kohennaikse korjahansa;
 Alkoi kulkea kotihin,
 Matkata omille maille.

 Ajoa järyttelevi
 Matkoansa mittelevi
 Noilla Väinön kankahilla,
 Ammoin raatuilla ahoilla.

 Neiti vastahan tulevi,
 hivus kulta hiihtelevi
 noila Vaïnon kankahilla,
 ammoin raatuilla ahoilla.

 Kullervo, Kalervon poika,
 Jo tuossa piättelevi,
 Alkoi neittä haastatella,
 Haastatella, houkutella:

Kullervo:
 Nouse, neito korjahani,
 Taaksi maata taljoilleni!

Sisar:
 Surma sulle korjahasi,
 Tauti taaksi taljoillesi!

Kuoro:
 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Iski virkkua vitsalla,
 Helähytti helmivyöllä.
 Virkku juoksi, matka joutui,
 Tie vieri, reki rasasi.

 Neiti vastahan tulevi,
 Kautokenkä kaaloavi
 Selvällä meren selällä,
 Ulapalla aukealla.

 Kullervo, Kalervon poika,
 Hevoista piättelevi,
 Suutansa sovittelevi,
 Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
 Tule korjahan, korea,
 Maan valo, matkoihini!

Sisar:
 Tuoni sulle korjahasi,
 Manalainen matkoihisi!

Kuoro:
 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Iski virkkua vitsalla,
 Helähytti helmivyöllä.
 Virkku juoksi, matka joutui,
 Reki vieri, tie lyheni.

 Neiti vastahan tulevi,
 Tinarinta riioavi
 Noilla Pohjan kankahilla,
 Lapin laajoilla rajoilla.

 Kullervo, Kalervon poika,
 Hevoista hillitsevi,
 Suutansa sovittelevi,
 Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
 Käy, neito rekoseheni,
 Armas, alle vilttieni,
 Syömähän omeniani,
 Puremahan päähkeniä!

Sisar:
 Sylen, kehno, kelkkahasi,
 Retkale, rekosehesi!
 Vilu on olla viltin alla,
 Kolkko korjassa eleä.

Kuoro:
 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Koppoi neion korjahansa,
 Reualti rekosehensa,
 Asetteli taljoillensa,
 Alle viltin vierietteli.

Sisar:
 Päästä pois minua tästä,
 Laske lasta vallallensa
 Kunnotointa kuulemasta
 Pahalaista palvomasta,
 Tahi potkin pohjan puhki,
 Levittelen liistehesi,
 Korjasi pilastehiksi,
 Rämäksi re'en retukan!

Kuoro:
 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Aukaisi rahaisen arkun,
 Kimahutti kirjakannen,
 Näytteli hope'itansa,
 Verkaliuskoja levitteli,
 Kultasuita sukkasia,
 Vöitänsä hopeapäitä.

 Verat veivät neien mielen,
 Raha muutti morsiamen,
 Hopea hukuttelevi,
 Kulta kuihauttelevi.

Sisar:
 Mist'olet sinä sukuisin,
 Kusta, rohkea, rotuisin?
 Lienet suurtaki sukua,
 Isoa isän aloa.

Kullervo:
 En ole sukua suurta,
 Enkä suurta enkä pientä,
 Olen kerran keskimmäistä:
 Kalervon katala poioka,
 Tuhma poika tuiretuinen,
 Lapsi kehjo keiretyinen;
 Vaan sano oma sukusi,
 Oma rohkea rotusi,
 Jos olet sukua suurta,
 Isoa isän aloa!

Sisar:
 En ole sukua suurta,
 Enkä suurta enkä pientä,
 Olen kerran keskimmäistä:
 Kalervon katala tyttö,
 Tyhjä tyttö tuiretuinen,
 Lapsi kehjo keiretyinen.

 Ennen lasna ollessani
 Emon ehtoisen eloilla,
 Läkson marjahan metsälle,
 Alle vaaran vaapukkahan.
 Poimin maalta mansikoita,
 Alta vaaran vaapukjoita
 Poimin päivän, yön lepäsin.
 Poimin päivän, poimen toisen:
 Päivälläpä klmannella
 En tiennyt kotihin tietä:
 Tiehyt metsähän veteli,
 Ura saateli salolle.

 Siinä istuin, jotta itkin,
 Itkin päivän, jotta toisen;
 Päivänäpä kolmantena
 Nousin suurelle mäelle,
 Korkealle kukkulalle.
 Tuossa huusin, hoilaelin.
 Salot vastahan saneli,
 Kankahat kajahtelivat:
 `Elä huua, hullu tyttö,
 Elä mieletöin, melua!
 Ei se kuulu kumminkana,
 Ei kuulukotihin huuto!'

 Päivän päästä kolmen, neljän,
 Viien, kuuen viimeistäki
 Kohenihin kuolemahan,
 Heitihin katoamahan,
 Enkä kuollut kuittenkana,
 En mä kalkinen kaonnut!

 Oisin kuollut, kuja raukka,
 Oisin katkennut, katala,
 Äsken tuossa toisna vuonna,
 Kohta kolmanna kesänä
 Oisin heinänä helynnyt,
 Kukoistellut kukkapäänä,
 Maassa marjana hyvänä,
 Punaisena puolukkana,
 Nämä kummat kuulematta,
 Haukeat havaisematta.

Kullervo:
 Voi, poloinen, päiviäni,
 Voipa, kurja, kummiani,
 Kun pi'in sisarueni,
 Turmelin emoni tuoman!
 Voi isoni, voi emoni,
 Voi on valtavanhempani!
 Minnekä minut loitte
 Kunne kannoitte katalan?
 Parempiolisi ollut
 Syntymättä, kasvamatta,
 Ilmahan sikeämättä,
 Maalle tälle tätymättä.
 Eikä surma suonin tehnyt,
 Tauti oike'in osannut,
 Kun ei tappanu minua,
 Kaottanut kaksiöisnä.

Kuoro
 Kullervo, Kalervon poika,
 Otti koiransakeralle,
 Läksi tietä telkkimähän,
 Korpehen kakoamahan,
 Kävi matkoi vähäsen,
 Astui tietä jikkaraisen;
 Tuli tuolle saarekselle,
 Tuolle pailalle tapahtui,
 Kuss'oli piian pillannunna,
 Turmellutemonsa tuoman.

 Siin'itki hana nurmi,
 Aho armihin valitti,
 Nuoret heinät helliteli,
 Kuikutti kukat kanervan
 Tuota päan pillamusta,
 Emon tuoman turmelusta.

 Eikä moussut nuori heinä,
 Kasvanut kanervan kukka,
 Ylennyt sijalla sillä,
 Tuolla paikalla pahalla,
 Kuss'oli piian pillannunna,
 Emon tuoman turmellunna.

 Kullervo, Kalervon poika,
 Tempasi terävän miekan,
 Katselevi, kääntelevi,
 Kyselevi, tietelevi,
 Kysyi mieltä miekaltansa,
 Tokko tuon tekisi mieli
 Syoä syylistä lihoa,
 Viallista verta juoa.

 Miekka mietti miehen mielen,
 Arvasi uron pakinan,
 Vastasi sanalla tuolla:
 "Miks'en söisi mielelläni,
 Söisi syylistä lihoa,
 Viallista verta joisi?
 Syön lihoa syyttömänki,
 Juon verta viattomanki."

 Kullervo, Kalervon poika,
 Sinisukka äijön lapsi,
 Pään peltohon sysäsi,
 Perän painoi kankahasen,
 Kären käänti rintahansa,
 Itse iskihe kärelle.
 Siihen surmansa sukesi,
 Kuolemansa kohtaeli.

 Se oli surma nuoren miehen,
 Kuolo Kullervo urohon,
 Loppu ainakin urosta,
 Kuolema kovaosaista.