Välkkyile täällä ei järvien veet
pellot on meillä ja kenttämme aavat.
Nouse ei kukkulat, harjanteet
esteettä vihurit viuhua saavat.
Niittyjä kastaa virtaimme juoksu
ilmoja soutaa kytösavun tuoksu
uljasta, suurta ja aukeaa
on meidän Etelä-Pohjanmaa.

Maan, meren meillä on ankara työ
purtemme kiitävät hyrskyjen selkää.
Kilvaten kuokat ja kirvehet lyö
taistoa, tointa ei poikamme pelkää.
Innoin he muokkaavat kotipellon multaa
jääpohjasoistaan kuokkivat kultaa
taas koska eessä on urhojen tie
voitosta voittoon he viirinsä vie.

Kyntäjä Pohjolan aukeitten
aateli keskellä peltojen miesten
vihamies mielien raukeitten
kammoja kahleitten, katkoja iesten
vapauden vahtina Pohjolan mailla
ain' ole, iskeös taattojen lailla!
Kuinka jos mahtava sortaja lie
Pohjolan porteilla poikki on tie!