Mainen murhe on haihtuvaa. Siunattu lempeä Tuonen maa rientomme mitta ja määrän pää valkama yöstä mi häämöttää! Tähti, kiertäjä ikuinen puolees katsovi kaihoten niinkuin pyrkis se taivaaltaan kauneusvirtahan vaihtuvaan. Päättyy tuska ja onnettuus. Siunattu lempeä katoovaisuus! Yöstä tummalta polultaan sua kiittävät lapset maan.
Sekakuorolauluja = Songs for Mixed Choir , opus 30a
by Leevi Antti Madetoja (1887 - 1947)
1. Hautalaulu
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Hilja Onerva Madetoja (1882 - 1972), as L. Onerva
Based on:
- a text in Norwegian (Bokmål) by Viktor Rydberg (1828 - 1895), "Poet", subtitle: "(Nittonde århundradets slut.)", appears in Dikter, in Andra samlingen, in Livslust och livsleda, first published 1891
Go to the general single-text view
Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.
2. Erkki‑paimen
Language: Finnish (Suomi)
Jo pieni paimen Erkki käy metsään karjoineen ja avojaloin hyppii vaan hän rallattain ja laulaen. Kil -- kal, noin vaskikellot soi pien' Erkki paimentaa min pieni rinta huutaa voi sen kaiku kuljettaa ja kanervalla hyppien käy rallattain ja laulaen pien' Erkki karjoineen. Ja tanotorveen Erkki tu -- tuu -- tuu -- toitottaa ja yli kumpuin, kuilujen noin karja kulta kutsun saa. On tuohireppu olallaan ja vitsa kädessään on mättään marjat herkkujaan jos väsyy, pikku pään hän sammalpatjaan uinuttaa ja puron viinit juoda saa pien' Erkki karjoineen.
Text Authorship:
- by Karl Gustaf Larson (1873 - 1948), as Larin-Kyösti, appears in Tän pojan kevätrallatuksia, first published 1897
Go to the general single-text view
3. Etelä‑Pohjanmaan laulu
Language: Finnish (Suomi)
Välkkyile täällä ei järvien veet pellot on meillä ja kenttämme aavat. Nouse ei kukkulat, harjanteet esteettä vihurit viuhua saavat. Niittyjä kastaa virtaimme juoksu ilmoja soutaa kytösavun tuoksu uljasta, suurta ja aukeaa on meidän Etelä-Pohjanmaa. Maan, meren meillä on ankara työ purtemme kiitävät hyrskyjen selkää. Kilvaten kuokat ja kirvehet lyö taistoa, tointa ei poikamme pelkää. Innoin he muokkaavat kotipellon multaa jääpohjasoistaan kuokkivat kultaa taas koska eessä on urhojen tie voitosta voittoon he viirinsä vie. Kyntäjä Pohjolan aukeitten aateli keskellä peltojen miesten vihamies mielien raukeitten kammoja kahleitten, katkoja iesten vapauden vahtina Pohjolan mailla ain' ole, iskeös taattojen lailla! Kuinka jos mahtava sortaja lie Pohjolan porteilla poikki on tie!