Language: Finnish (Suomi) 
Vasta, luulen paimenpojat
karjan kotiin toivat.
Yli vetten kirkonkellot
sunnuntaita soivat.
Aaltoo laiho tähkäpäinen, 
henkii tuuli lauha, 
suvisen tienoon yllä lepää
sunnuntainen rauha.
Päivä hiljaa metsän taakse
laskee ruskoon kullan, 
maasta hengitys se nousee
nuoren mustan mullan.
Näin minä kerran kuolla tahdon, 
hiljaa niinkuin tuuli, 
katsoen kauas taivaan ruskoon
onnen hymyssä huuli, 
sammuvan päivän siunatessa
kultaviljamaita, 
kellojen kaukaa soittaessa
suurta sunnuntaita.

Please note: this text, provided here for educational and research use, is in the public domain in Canada and the U.S., but it may still be copyright in other legal jurisdictions. The LiederNet Archive makes no guarantee that the above text is public domain in your country. Please consult your country's copyright statutes or a qualified IP attorney to verify whether a certain text is in the public domain in your country or if downloading or distributing a copy constitutes fair use. The LiederNet Archive assumes no legal responsibility or liability for the copyright compliance of third parties.

Composition:

Text Authorship:

Go to the general single-text view


Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]

This text was added to the website: 2023-06-21
Line count: 20
Word count: 61