Nyt kuulkaa Suomen soitto
    ja laulu luonnikas!
Se kansan hengen immyt,
    maailman oppilas.
Ja Suomen sydänmailla
    sen kansan sydän loi,
Elämän kouluun sieltä
    sen kova koura toi.
Vaan nyt se kauas kaikuu
    ja ihanasti soi.

Sen Suomen sointutaide
    omisti armaakseen
Ja voimavasti painoi
    sen liekkirinnoilleen.
Siin' on se huolitellen
    ja hoiten kasvanut,
On nuoren nousupolven
    suloillaan hurmannut,
On maailmankin mielet
    ja maineen voittanut.

 ... 

Siis antau, suomalainen,
    omalle luonnolles
Ja maailmalle laula
    vapaasti sydämes:
Sen myrskyt, myötäpäivät,
    sen muistot, toivelmat,
Sen riennot rakkahimmat,
    ihanteet kirkkahat!
Kun sielus aarteet laulat,
    niin parhaas lahjoitat.