”Noh, pojat, päivä valkeaa,
on aika työn ja toimen.
Jo aura pelloll’ odottaa
ja hepo eessä soimen.”

On sääli heitä herättää,
ois hyvä maata heidän,
mut säälittää myös kaunis sää
ja pien’ on mökki meidän.

Ken nuorna tottui nukkumaan,
ei vanhanakaan herää.
Vain työttömyys se ruostuttaa,
ei kyntö auran terää.

Ja näin ma heitä rohkaisen,
kun väsyvät he milloin:
tuo aika uuden huomenen
ja parempi on silloin.

Ja usein huomen valkeaa
ja työ on yhtä kovaa.
Ma silloin koetan lohduttaa:
Nyt saatte hetken lomaa.

Ja tyytyväisnä työhönsä
he nousee nukkumasta.
Oi, heitä siunaa, Herra sä,
oi, siunaa mökin lasta!