Vielä linnut laulaa voi.
Vielä metsän laulut soi
Poskuselle omenan.
Kangas kasvaa kanervan.
    Kylvetään,
    Niitetään,
Lauletaan ja leikitään.
Koski kuohuu ainiaan.
Ei sen aarre lopu vaan.

Poika kumartaa nyt vain --
Ennen istui polvellain;
Neitinen on venynyt,
Suuta mull' ei suikkaa nyt.
    Laveat
    Opinnat
Elon on ja laulelmat.
Kirsikka ei oksallaan
Valkokukkaa muistakkaan.

Keväällä taas runko tää
Uudet umput synnyttää;
Niillä yhtä valkoiset
Kukat on kuin entiset,
    Viaton.
    Suruton
Kukin suku kerran on;
Taikavärein vuoret, maa
Ruusun punaa kimaltaa.

Ah, jos aamukastehen
Silloin saisi vilpoisen
Nämä valkolehtiset,
Saisi puhtaat pisaret;
    Vapahan
    Sointuman,
Ydinsateen räikkähän,
Silkkipukuist' totuutta
Ynnä päivänpaistetta!

Älä kevään rintaan tuo
Hallaa, minkä syksy luo!
Älä kevään lehdintään
Kuihtumusta kylväkkään!
    Anoa
    Valoa
Taivaan voit ja hoitoa.
Kylvä siemen juurtumaan
Kristuksessa Jumalaan!

Onneton, ken eksyttää
Lasta, taivaan perijää!
Herra, suojaa lasta, oi,
Paremmin kuin vanhin voi!
    Kirsikkain
    Riemuisain
Valkokukille suo vain
Voima marjoiks muuttumaan
Iloks taivahan ja maan!