En itke isoni maita,
Enkä maammoni majoja; 
Itken kurja kullaistani,
Ja katala kaunoistani.
Missäpä minun omani,
Kussa lie nyt kultaiseni? -- 
En ole sitte silmin nähnyt, 
Kun laiva lahelta lähti,
Joka kultani kuletti, 
Kauas kantoi kaunoseni. 
Ylitse selän sinisen, 
Poikki paljo pauhoavan; 
Johon ei kuulu kurjan kulkku, 
Eikä raiku raukan rinta,
Vaikka huuan hoilottelen, 
Valittelen voivottelen. 

Tuo Jumala purje'tuulta,
Eli ratki rasvatyyntä,
Etteipä poloisen pojan
Sormet soutaissa kuluisi, 
Sormet suotta souellessa, 
Käet vettä vellotessa.
Sitte tänne tullessansa,
Palatessansa kotihin, 
Suo Jumala suora ranta, 
Tyyni valkama valitse,
Jotta suorin souteleisi,
Matkan oikein osaisi.