Minä tahtoisin olla Intian maassa
ja että Intia olisi oma itsensä;
helmiä sorana ja rubiineja hiekkana
ja linnoja, jotka Akbarin kädenviittauksesta
kuin taikavoimalla kohoaisivat pyhän joen rantaan.

Tahtoisin, että taloni olisi bamburuo'osta,
että länsituuli pitäisi sen viileänä
palmujen varjostaessa ulkopuolelta,
ja että viidakko laulaisi villejä kuorojaan
metsästyksestä ja taistelusta ja parinvalinnasta.

Tyttö, jolla olisi mahonginvärinen iho
ja silkkiä lantion ja rintojen ympärillä,
istuisi palmuihin nojaten tuulelta suojassa
-- minä asettaisin pääni kauniin polven varaan
ja kuuntelisin hänen kuiskeitaan.

Hän puhuisi hiljaa kuin hämärän henkäys
sielujen tuhatvuotisesta matkasta,
Karman taistelusta ja Akasan valosta
ja sammumisen rauhasta Nirvanan talossa
olemassa olevan maailman rajoilla.

Tahtoisin, että sieluni pystyisi irtautumaan
valveillaolon autiolta rannalta,
kylmien, kuivettuneiden silmien pilkasta,
tahtoisin olla unelmieni maan poika,
Intian maan syntyperäinen asukas.