Oi, muistatko vielä sen virren, 
jota lapsena laulettiin,
Kun yö liki ikkunan liikkui 
se virsi se viihdytti niin!
Se antoi rintahan rauhaa. 
Se uskoa unehen loi.
Jos muistat vielä sen virren, 
nyt laula, laula se oi!

Oi, muistatko vielä sen virren, 
jota äitini lauleli,
Kun pienoista helmahan unten 
hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan luo 
lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren, 
mut' laulaa, laulaa en voi.

Oi, muistatko vielä sen virren, 
vaikka sointu sen himmeni,
Kun eksyin syntien teille, 
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen, 
se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren, 
vaan laulaa, laulaa en voi.

Oi vielä mä kerran sen virren, 
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen 
saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden kirkkahan hengen, 
min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren 
taas laulan, laulan mä, oi.