Mörker rådde i mitt sinne,
Kallt mitt arma hjerta kändes,
Innan kärleken der inne
Af en vänlig ängel tändes.

Ser du solen efter natten
Strålande på fästet tåga,
Dimmor skingras, land och vatten
I ett helgon skimmer låga.

Ser du bilden af mitt hjerta:
Så dess första morgon grydde,
Så med fruktan, tomhet, smärta
Skuggan från dess verldar flydde.

Sol, som lifvets natt förjagar,
Kärlek, om ett bröst du glömmer,
Hvartill dessa mulna dagar,
Som man utan dig fördrömmer.

Dessa dagar evigt like,
Dessa hopplöst långa stunder,
Detta lif i dödens rike
Utan ljus och utan under.

Note: modernized spelling can be applied to the following words:
hjerta -> hjärta
Hvartill -> Vartill
lifvets -> livets
lif -> liv

Text Authorship:

• by Johan Ludvig Runeberg (1804 - 1877), "Hjertats morgon", appears in Lyriska dikter I [author's text checked 1 time against a primary source]

Musical settings (art songs, Lieder, mélodies, (etc.), choral pieces, and other vocal works set to this text), listed by composer (not necessarily exhaustive):

• by Jean Sibelius (1865 - 1957), "Hjertats morgon", op. 13 (Seitsemän yksinlaulua pianon säestyksellä Runebergin teksteihin = 7 sånger (Seven songs)) no. 3 (1890) [sung text checked 1 time]

Available translations, adaptations or excerpts, and transliterations (if applicable):

• ENG English (Laura Prichard) , "Heart's morning", copyright © 2018, (re)printed on this website with kind permission
• FIN Finnish (Suomi) (Erkki Pullinen) , "Sydämen aamu", copyright © 2010, (re)printed on this website with kind permission
• FRE French (Français) (Guy Laffaille) , "Le matin du cœur", copyright © 2009, (re)printed on this website with kind permission

Researcher for this text: Emily Ezust [Administrator]

This text was added to the website between May 1995 and September 2003.
Line count: 20
Word count: 97

Pimeys vallitsi sielussani,
kylmältä tuntui sydän-parkani,
ennenkuin ystävällinen enkeli
sytytti sen sisälle rakkauden liekin.

Näetkö, miten aurinko yön jälkeen
säteilevänä vaeltaa juhlaan,
usvat hajoavat, maa ja vesi
leimuavat pyhässä hehkussa.

Näetkö kuvan sydämestäni;
niin senkin ensimmäinen aamu koitti,
niin pelko, tyhjyys, tuska
varjon lailla pakenivat sen maailmoista.

Aurinko, joka karkoitat elämän yön,
rakkaus, jos unohdat yhdenkään sydämen,
miten tulisimme toimeen synkkinä hetkinä,
jotka ilman sinua kuluisivat tyhjissä haaveiluissa.

Niinä ikuisesti samanlaisina päivinä,
niinä toivottoman pitkinä tunteina,
tässä elämässä kuoleman valtakunnassa
ilman valoa ja ilman ihmeitä.