Ystävien piiri pienentyy kenen syy, kenen syy? Kaikki tylyt sanat haavoittaa, kaikki hyvät suruiseksi saa. Kukkii onni unelmissa vain. Kiitos kaikesta, min sain. Niinkuin kotihini kulkisin loittonen ma tyynin askelin, yksinäiseen majaan matkaten. Ihminen, ihminen!
Laulua V. A. Koskenniemen runoihin , opus 25
by Yrjö Henrik Kilpinen (1892 - 1959)
1. Ystävien piiri pienentyy [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), no title, appears in Hiilivalkea, in Hämärän lauluja, no. 10, first published 1913
Go to the general single-text view
2. Sa mykkä matkalainen maan [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Sa mykkä matkalainen maan, sua tunnettu ei milloinkaan. Kuin varjo kesken varjojen pois liu'ut yöhön, unehen. Ei hiekkaan jää sun jälkeäs, ei ilmaan ääntä äänestäs. Ken uskoikaan sun eläneen, ken toivoneen, ken kärsineen, kun kerran hautas tasataan, sa mykkä matkalainen maan?
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), no title, appears in Hiilivalkea, in Hämärän lauluja, no. 11, first published 1913
See other settings of this text.
3. Jää hyvästi ja näkemiin
Language: Finnish (Suomi)
"Jää hyvästi," me sanomme, ja "näkemiin" ja askelemme heistä erkanevat, jotk' ovat meille rakkaat, loittonevat ja vievät ihmismeluun, hetken suhteisiin. Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin sen kalliin muiston aina säilytämme, ett' osa meitä, osa itseämme, on meitä vuottain maailmalla jossakin. "Jää hyvästi" ja "näkemiin" -- näin sanoen kuin usein hädässä me erkanemme: voi joka hetki olla viimeisemme, ja joka jäähyväinen olla ikuinen.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "'Jää hyvästi' ja 'näkemiin'", appears in Elegioja, first published 1918
Go to the general single-text view
4. Elegia yksinäisyydelle [sung text not yet checked]
Language: Finnish (Suomi)
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), no title, appears in Elegioja, in Elegioja, no. 3, first published 1918
Go to the general single-text view
5. Fiat nox
Language: Finnish (Suomi)
Niin tulkoon yö ja kuolo yli kaiken sen mi onnellist' on ollut, suruisata, ja varjot syleilköhöt maailmata, sen niinkuin meri alleen haudaten. Kuin onkaan päivä ollut helteinen ja tuskan hetki niinkuin vuosisata! Yö, untas kylvä kylmän-raukeata ja liekit sammuta sa sydänten! Mik' onkaan, sydän, osaas suruisempi, sun, jota syöpi viha, jäytää lempi, sun, joka kahleitasi suutelet! Oi katso: yö ja tyhjyys lähestyvät, oi katso: aukee unhon ääret syvät ja pyhään hiljaisuuteen raukenet.
Text Authorship:
- by Veikko Antero Koskenniemi (1885 - 1962), "Fiat nox", subtitle: "Vapaasti Leconte de Lisle'in mukaan", appears in Runoja, first published 1906
Based on:
- a text in French (Français) by Charles-Marie-René Leconte de Lisle (1818 - 1894), "Fiat nox", appears in Poèmes barbares, first published 1862
See other settings of this text.