Ilma on aurinkoinen ja pilvenhattarat hohtavat,
kirkkaansiniset aallot kimaltelevat houkuttelevina;
linnut rakentelevat pesiään pensasaitaan;
raivoavat myrskyt ovat rauhoittuneet.

Kukat ja köynnökset koreilevat muureilla,
jurot ja saidatkin tulevat anteliaiksi,
kirkkaana kuin kello kaikuu käen kukunta,
lammas on päässyt eroon villapuvustaan.

Lehmät lepuuttavat silmiään vainioissa,
aika mateli niin kovin hitaasti parteen kytkettynä;
naisväen juttu luistaa auringossa iloisemmin
kuin lieden äärellä värjötellessä.

Myrskylintu on asettunut ulkoluodolle,
katsopa noita lokkien ja haikaroiden parvia,
äsken vielä pyörivät kallistuvan maston ympärillä.
Rastas puutarhassani ilahduttaa minua;

ja mieleeni, jossa varjot ennen asuivat,
sieluun, joka ei enää uskonut päivänpaisteeseen,
tulvahtaa häivähdys lämpöä, joka nuorentaa:
kevät on löytänyt tien minun rintaani.