by
Jules Renard (1864 - 1910)
Le cygne
Language: French (Français)
Our translations: ENG FIN GER
Il glisse sur le bassin, comme un traîneau blanc,
de nuage en nuage. Car il n'a faim que des nuages floconneux
qu'il voit naître, bouger, et se perdre dans l'eau.
C'est l'un d'eux qu'il désire. Il le vise du bec,
et il plonge tout à coup son col vêtu de neige.
Puis, tel un bras de femme sort d'une manche, il retire.
Il n'a rien.
Il regarde : les nuages effarouchés ont disparu.
Il ne reste qu'un instant désabusé,
car les nuages tardent peu à revenir, et,
là-bas, où meurent les ondulations de l'eau,
en voici un qui se reforme.
Doucement, sur son léger coussin de plumes,
le cygne rame et s'approche...
Il s'épuise à pêcher de vains reflets,
et peut-être qu'il mourra, victime de cette illusion,
avant d'attraper un seul morceau de nuage.
Mais qu'est-ce que je dis ?
Chaque fois qu'il plonge, il fouille du bec
la vase nourrissante et ramène un ver.
Il engraisse comme une oie.
Text Authorship:
Musical settings (art songs, Lieder, mélodies, (etc.), choral pieces, and other vocal works set to this text), listed by composer (not necessarily exhaustive):
Available translations, adaptations or excerpts, and transliterations (if applicable):
- ENG English (Ahmed E. Ismail) , "The swan", copyright © 2005, (re)printed on this website with kind permission
- FIN Finnish (Suomi) (Erkki Pullinen) , "Joutsen", copyright © 2017, (re)printed on this website with kind permission
- GER German (Deutsch) (Bertram Kottmann) , "Der Schwan", copyright © 2017, (re)printed on this website with kind permission
Researcher for this text: Emily Ezust [
Administrator]
This text was added to the website between May 1995 and September 2003.
Line count: 21
Word count: 158
Joutsen
Language: Finnish (Suomi) after the French (Français)
Se liukuu veden pinnalla kuin valkoinen reki
pilveltä toiselle. Se on kiinnostunut vain valkoisista hattaroista,
joiden se näkee syntyvän, liikkuvan ja katoavan veden pinnalla.
Yhden niistä se tahtoo saada vedestä. Se tähtää nokallaan
ja pää sukeltaa yhtäkkiä, siipi sekoittuu pilven lumenoloiseen hahmoon.
Sitten, kuin naisen käsi hihasta, se putkahtaa takaisin.
Saamatta mitään.
Se huomaa: pelästyneet pilvet ovat kadonneet.
Vain hetken se on paikallaan huomattuaan erehtyneensä;
pilvet alkavat vähitellen palata,
ja siellä missä veden aaltoilu kuolee,
on ensimmäinen pilvi muodostumassa uudelleen.
Hiljaa joutsen höyhenpatjansa päällä
soutelee ja lähestyy . . .
Se väsyy saalistamaan tyhjiä heijastuksia
ja kenties kuolee nälkään tämän illuusion uhrina
saamatta saaliikseen ainoatakaan pilveä.
Mutta mitä minä oikein puhun?
Joka kerta kun se sukeltaa, se tutkii nokallaan
ravitsevaa pohjamutaa ja pyydystää madon.
Ja lihoo kuin hanhi.
Text Authorship:
Based on:
This text was added to the website: 2017-09-11
Line count: 21
Word count: 128