Hyvä Jumala, miten minua kauhistaa Kuoleman edessä,
tuskanhiki pursuaa esiin hädässäni;
voiko Kuolema tappaa sielun ruumiissani?
Miten minulle on näin yht'äkkiä käynyt?

Olenhan aina vaikeina hetkinäni
löytynyt jonkin lohdutuksen,
koskaan en ole ollut täysin hyljättynä,
koskaan en ole ollut säälittävä narri-parka.

Aina löytyi joku mahdollisuus
ja minähän käytin sitä vaikka väkivalloin.
Ovatko kaikki voimani nyt poissa
ja onko mieleni jo aivan sekaisin,

kun tuskin enää pystyn ymmärtämään,
kuka oikeastaan olen: olen Jokamies
se sama rikas Jokamies edelleenkin.

Tämä on minun käteni, tämä pukuni
ja kaikki mitä tässä on,
on minun rahaani, minun omaisuuttani.
Sen avulla, sen antamalla vallalla olen aina
saanut kaiken, mitä suinkin haluan.

Nyt alkaa tuntua hyvältä, kun näen sen
tässä käsieni ulottuvilla aivan lähellä.
Kun vain voin pitää sen itselläni,
ei ole mitään syytä pelkoon ja hätäilyyn.

Mutta voi, minunhan on lähdettävä pois,
se tulee taas äkkiä mieleen.
Lähetti oli jo täällä, kutsu on käynyt.
Nyt on vain noustava ja lähdettävä.

(heittäytyy aarrearkulle)
Mutta ei ilman sinua, sinun on tultava mukaan,
en missään tapauksessa jätä sinua tänne.
Sinunkin on muutettava uuteen kotiin, 
nouse ylös ja tule ulos arkusta.